ItseMääräämisOikeus (IMO) osa 2

Facebook on mielenkiintoinen väline. Tutustut uusiin henkilöihin, ylläpidät yhteyttä vanhoihin ystäviin ja kavereihin.

Minulla useita erilaisia Facebook-kavereita ja eri kansallisuuksia. Kukaan ei määrää minua kenet minä kutsun tai hyväksyn kaveriksi.

Mikäli minun kaveripiiriini alkaa ilmestymään ns. ääriliikkeiden edustajia, niin tiedän että ystäväni ja läheiseni huolestuvat ja pyrkivät selvittämään mistä oikein on nyt kyse. Tiedän että he kysyvät tätä asiaa minulta suoraan, ei Facebookin, Messengerin tai muun tietokonepohjaisen sähköisen välineen kautta vaan joko kasvotusten tai sitten soittamalla.

He todennäköisesti neuvovat minua luopumaan tuollaisista Facebook kavereista ja jopa välttämään kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.

Minua huolestuttaa nyt omat kehitysvammaiset Facebook kaverini jotka ymmärtämättömyyttään (todennäköisesti) ovat hyväksyneet kaverikseen arabi-maissa tai afrikassa olevia Facebook “hemmoja” jotka komeilevat profiilikuvissa tai muissa kuvissa aseiden ja iskulause banderollien kera. Minä tulkitsen tuollaiset kaverit vahingollisiksi, ainakin oman arvomaailmani perusteella.

Facebook tarjoaa näitä nyt myös minulle kaveriksi koska meillä on yhteinen ystävä.

Siis miten ratkaista tällainen huolestuttava asia, ilman että loukkaan tuon kehitysvammaisen itsemääräämisoikeutta? Että minun Facebook ystäväni poistaisi ns. väärät kaverit”! Siis, minun mielestäni, väärät kaverit.

ItseMääräämisOikeus (IMO) osa 1

Wikipediassa IMO määritellään tarkoittavan: In My Opinion

Eli 

Minun mielipiteeni asiasta on.

Toki lyhenteellä on useita muitakin merkityksiä, mutta nyt ei sekoiteta niitä tänne.

ItseMääräämisOikeus eli IMO on sanana hyvinkin selkeä. Kun tietyt edellytykset täyttyvät, niin minä itse voin toteuttaa omaa IMOa… vai voinko?

Olen täysi-ikäinen, joten varmaan voin – luulen niin.

Paitsi että virkavalta esimerkiksi poliisi ja palokunta voivat ohittaa minun IMOni.

Itseasiassa yhteiskunnassa on paljon sääntöjä, lakeja, asetuksia, tapoja, jne., jotka kaventavat IMO-oikeuttani. Jotta olisin yhteiskuntakelpoinen, lainkuuliainen sekä muiden kansalaisten hyväksyttävissä oleva ihminen, on minun syytä noudattaa asetettuja IMOani kaventavia asioita.

Liike-elämän pelisäännöt kaventavat vielä lisää IMOani! Niin työntekijänä kuin asiakkaana. Melko nopeasti tuntuu kertyvän seikkoja, jotka pistävät nöyrtymään ja antamaan lisää periksi omasta IMOstani… Jääköhän minulle enää mitään mistä voin TODELLA päättää? Tukan väri ja pukeutuminen? En, koska työnantaja voi vaikuttaa näihin! Haluan pitää asunnossani hauskaa joka yö? Asumisen järjestys-säännöt estävät tämän!

Koulutukseni, varallisuuteni, tieto-taitoni, perimäni geenit, oppimiskykyni, kasvuympäristöni, poliittiset aatesuuntaukseni, harrastukseni, ystävät, kaverit, sukulaiset, tapahtumat elämässäni, jne. muokkaavat kaikki miten käytän sitä jäljellä olevaa IMOani, jotta minulla olisi omasta mielestäni hyvä elämä. Mikäli poikkean ns. sallituista raameista, olenkin hetkessä huono ihminen, häirikkö, radikaali, vastuuntunnoton, hylkiö, outo… 

Minua saa hyljeksiä, kiusata, dissata, haukkua ja minuun voi jopa käydä fyysisesti käsiksi. Enhän ansaitse hyväksyntää, sillä jos et ole MEIDÄN puolella tai samaa mieltä, niin olet meitä vastaan.

Keitä ovat nuo ME? Itseään muita viisaampina pitävät, rikkauksia omistavat, “oikean” aatesuunnan edustajat, “oikean” väriset, “oikean” uskonnon edustajat, jne. ja kun näitä erilaisia “oikeutettuja” ihmisiä on useita versioita, niin tappeluhan siitä syntyy. Mutta omaa IMOani minun pitää säätää, mikäli haluan elää rauhassa, kuulua osaksi yhteisöä ja sovittaa itseni ja onneni vallitseviin olosuhteisiin ellen sitten muutu “elämäntapaintiaaniksi”. 

Voisin jatkaa tätä oman IMOn tarkastelua vielä usealtakin näkökulmalta, mutta lisäänpä uuden elementin eli kehitysvammaisuuden.

Miten määrittyy kehitysvammaisen IMO? Periaatteessa sisältää samoja elementtejä kuin on minun IMOssa, mutta koska kehitysvammainen on eri palvelujen alaisena ja tarvitsee hyvän elämän saavuttamiseksi paljon monipuolista apua sekä huolenpitoa, niin omilta läheisiltään kuin vierailta tai palvelujen tuottajilta, niin hänen IMOnsa muuntuu aina eri tilanteen mukaan jopa riippuen siitä kuka kulloinkin on avustamassa ja minkälaisen IMOn tämä avustaja kokee olevan “se oikea tapa”!

Tarkastellaanpa mahdollisia kehitysvammaisen IMO-tilanteiden käsittelyjä.

Lähtötilanteena on lapsuudenkodissa asuva yli 18-vuotias “Matti”, ei holhouksen alainen eläkettä saava kehitysvammainen. Omaa oman huoneen, käy vaihetyökeskuksessa ja saa vanhempiensa tai sisarustensa hoitamana kaikki kodinhoidolliset palvelut, viranomaisten ja pankkien kanssa asiointipalvelut, osin avustajapalvelut, logistiikkapalvelut, jne.

Matin pitää herätä kello 7, jotta ehtii aamutoimien jälkeen kello 8:30 bussiin. Matti ei halua herätä, eikä lähteä, vaan haluaa nukkua puoleen päivään ja sitten katsella videoita aina iltaan asti ja sitten kuunnella musiikkia niin kauan kuin haluaa ja lopuksi vielä katsella televisiota keskellä yötä. Ruokahuollon pitää pelata ja päiväunien kera hän jaksaa kyllä valvoa hyvinkin myöhään. Matin mielestä hän voi näin toimia!

Isä ja äiti joutuvat rikkomaan Matin IMOa!

Matti haluaa lähteä shortseissa ulos, tajuamatta että ilma on aivan liian viileä tähän asuun.

Isä ja äiti joutuvat rikkomaan Matin IMOa!

Näitä arjen tilanteita tulee paljonkin eteen ja Matin IMOa ei noudateta. Montako vuotta ehdotonta pitäisi määrätä isälle ja äidille vuosia jatkuneista rikkomuksista?

Matti muuttaa asuntolaan ja vastaavat IMO rikkomukset jatkuvat palvelujen tuottajien toimesta. Matin elämässä tulee olemaan useita tilanteita ja tapahtumia joissa hänen IMOaan selkeästi rikotaan. 

Mutta voiko asian sitten kiertää?

Mikäli pidetään kirjaimellisesti kiinni Matin IMO-oikeudesta, niin tästä seuraa ettei Matin elämästä muodostu ns. hyvää elämää koska Matti ymmärtämättömyydessään aiheuttaa itselleen ja muille moninaisia hankaluuksia ja saattaapa Matille seurata jopa vaaratilanteita tai henkistä pahoinvointia.

Mutta mikäli Matin mielipiteen muokkausta eli manipulointia ei katsota huonoksi asiaksi ja Matin IMOa loukkavaksi, niin riittävällä selkokielellä ja eri tavoin havainnollistamalla, saadaan Matti käyttämään IMOaan tai hiljaisesti antamaan hyväksyntänsä siten kuin tilanteet tai yhteiskunnalliset normit vaativat. Minusta järkevästi suoritettu mielenmuokkaus on parempi vaihtoehto kuin pilkulleen Matin IMOsta kiinnipitäminen. Onhan tavoitteena kuitenkin Matin niin henkinen kuin fyysinenkin hyvinvointi.

IMO ja sen käyttäminen “oikein” on todella vaikeaa, niin minulle tavalliselle  kuin sitten kehitysvammaiselle ihmiselle… 

Pitäisiköhän kysyä vaimolta, että saanko jakaa tämän jutun vai voinko ihan itse päättää mitä teen? 😏

Esa Lahtomaa 2016