Yksi harrastus oli kirjoittaa pöytälaatikkoon kertyneet tarinat kirjan muotoon.
Kirjoitin 2003 erilaisen isän näkökulmasta omakustannekirjan. Tuotto meni lyhentämättömänä Helsingin Kehitysvammatuki 57 ryn Ystävätuvan hyväksi.
Kirja sisältää useita erilaisia tarinoita ja ajatuksia. Kirjan tarkoitus ei ollut varsinainen runokirja, vaan enemmän elämänkatsomustarinoiden muodossa, ajatuksia herättämään.
Poika Pohjolan
Tässä on yksi erikoisversio yhdestä runosta!
This text underneath is in Finnish in my book
I HAVE WORDS BUT I AM SPEECHLESS
I promised to Juhis that I’ll try to translate this story into english. This is very difficult because I used in Finnish text old expressions and how get same kind of rhyme than in Finnish version, huh. At least I tried!
—————-
My inspiration in this story was my friend “Juhis” Juha-Matti, because he’s image to me is like basic picture of the good and honest Finnish man. Juhis found himself wife from Canada and I used that in the story as well. This is not a Juhis story, only inspirited from he’s figure.
A boy from North
I’m a boy from North
a boy, last of brood.
Didn’t get much of talent from God
didn’t get any fortune from world
but what I do that I do
from the bottom of my heart.
Expression of mine is grim
and aspect is wild
my hallo is grunt
and answer is snarl
but nature of a boy from North
under stark and rough shell
is slender than silk.
When others breach their word
I only shake hands
I’ll keep my promises
why should I regret it in vain.
What promises a boy from North
it can rain, even snow into cottage,
if I breach my word.
When Granddaddy of mine, went to war,
at home stayed the evening star,
he with passion feelings – for native country
acts of heroic death – you hardly believe.
I slept in mom’s breasts
she wanted her husband back to get
so vain is wish of hers
everything can’t even God give.
Didn’t eat bark bread, no rye,
when rested on my mom’s breasts
I fumbled buxom breast,
genuine milk to get
and into my mind a lot of guts.
I have flat-boat as a boat
and some ewes on the shore
fishing and looking view of shores
burning woodland bolus and stones.
I don’t hold against to anyone
only heating smoke sauna,
listening at evening afterglow diver
and putting more wood to stoves nest.
If only could I get darling my own,
I would boat her with my flat-boat,
summer or frost even under the open sky,
I would give her all my warmth
and carry her into my own nest.
juhis in english.doc
To her would I whittle hewn woods
and pick up the sweatiest berries and goods.
Fur coats to her would I give,
walking in the frost,
to her grains of wheat,
crops of stony fields,
this all would I give
and would carry her into my own nest.
Now alone weeding out bolus
and silently weeping myself into sleep
when missing one,
then missing all, piece of my soul.
Despite of that the others can see,
only tough nature of mine
when the boy from North travelling around the world,
is seeking the one and right.
I found my darling from the world, far away,
she is the bone of Adam, with curved smilingly.
She is mother of children, hairy and bright-eyed
and grunt of a boy from North is only snarl
and softened are hard lines of face,
when home is filled with steps so sweet.
Although my nature is still mine,
because I am a boy from North,
my nature won’t change so soon,
even though I’m looking together the moon.
I am the wolf, a lonely one
and sometimes I’m so distant,
but trust me like into mountain,
I won’t bow out into shell
though the world is tossing and testing,
you my darling – I always shall love.
Ihmisiä aitoja
Ihmisiä on aitoja. On aitoja, jotka heidät erottaa.
Ero fyysinen jos hajoittaa,
ei sielua voi kuitenkaan rajoittaa,
varsinkin kun sydämeen rakkauden majoittaa.
Lohduttomuus
Näen äidin nurkkaan keittiön vajonneen, nuo kyyneleet suolaiset poskillensa kuivuneet.
Loputon väsymys ja lohduton tuska, kunpa ois joku joka veisi ne pois.
Näen isän pulloon tarttuneen nojaavan eteiseen, ei pysty päättämään jääkö vaiko onko mennäkseen.
Loputon väsymys ja lohduton tuska, kunpa ois joku joka veisi ne pois.
Näen lapsen kirkkaat silmät ja kysyvän suun, eikö mua kukaan rakasta ja apuun tuu.
Avulla erilaisuuden näytän uuden tien ja väsymyksen sekä tuskan pois vien.
Vaimolleni! Olisimmeko koskaan kohdanneet?
Kertoi äitini mun
tahtoivat ystävät adoptoida sun
vieneet toiseen elämään -pois
emme ehkä kohdanneet ois.
Olisi elämä kummankin toisenlainen,
sinä ehkä uranainen
tai äitinä lasten, toisten olla voisit.
Minulla emäntä toinen – ei ehkä yhtä suuremmoinen,
rakkautemme hedelmät, lapset nuo,
jos heitä ei mulla ois, kyynelvirtaa se lois.
Kertoi isäni mun
tahtoi nuorna töihin Skotlantiin
tuo nuori vierasmaalainen silloin ois
ei äitiäni ehkä kohdannut ois.
Siskoni mun, ei samoja ois,
itse olisin Suomesta pois
En Sinua koskaan kohdannut ois,
toisenlaista tulevaisuutta, elämä sois.
Syksy uuden tytön paikkakunnalle toi,
pikkuhiljaa sanoin sulle moi
ellet päätöstä vaihtaa paikkaa tehnyt ois,
emme ehkä kohdanneet ois.
Enkeli suojeli mua usean kerran,
voitti kuoleman, kalman herran,
jos minulla ei siunausta ollut ois,
emme koskaan kohdanneet ois.
Katseemme varmaan kohtasi usean kerran
pihalla huoltoaseman
sinä lapsena pihalla leikkien, minä autossa istuen
silloinko kohtasimme ensimmäisen kerran?
2010 Yhdistelmä eri muistoista!
Kuljen metsäpolun päähän
luo mökin harmaan, hirsisen.
Sen pystytti sinne kerran
isäni isä, muistan sen verran.
On paikka piilopirtin tuon
kuin pääsisi maailmaan uuteen
siellä tuoksut, muistot menneisyyden,
luovat ajatukset tulevaisuuden.
Otan käteen puisen kauhan,
näen mummon ja
sielusilmin filminnauhan
mitä lapsena kerran koin.
Papan vanha taskunauris,
tuo tiuku ajaton,
niin usein se tuuditti unehen,
mut lapsen pienoisen.
Mummon lempeä ääni,
kertoi ihmeitä luonnon.
On kasvi tää, lääke elämään,
se poistaa vaivat, jotka kipuja aikaan saivat.
Vaan kyllä tuoksu pullan ja mansikkamaidon,
saivat hyväksynnän aidon,
ne esiin loihti käden taidot,
opit ajattomat.
Saunapolulla kirmaa lapsoset
kilpaa kera sisiliskojen
tuoksuvana koivuhalko
kiuaskivissä sihinä.
Saunotti pappa pienen pojan
kertoi juttuja entisaikojen
laukkasi mielikuvitus ja kieli
kuin toiseen maailmaan jutut nieli.
Mummo pienokaisen nukkumaan nouti
pappa vielä saunoi ja kalat suomi
myös pikkumiehen onkiman, ahvenen tuon pienoisen
hän pataan lisää ja kiittää taivaan isää.
Niin vierii vuodet ja kasvaa nuoret
muistot uudet, vanhat sivuun laittaa vaan
jälleen iän myötä, muistot vanhat palautua saa
ja omille pienokaisille niistä osan voi jakaa.