KOLI 17.-19.10.2008 Lintamökit ja Ulpukka
Kolilla aloimme muistelemaan ensimmäistä reissuamme. Hyvin on tuo dementia iskenyt, kun ei kenellekkään tulvahtanut suuria mullistavia muistoja tai erikoisia kokemuksia.
Tästä oppineena pyrimme nyt aina reissun jälkeen kokoamaan ajatukset ja kirjoittamaan muistoja matkan varrelta. Muistia rasitetaan ja kerätään palaset aiemmista reissuista ja laitetaan kirjalliseen / kuvalliseen muotoon.
Matkanteko
Repsa tuli omalla autolla, koska hän asuu sen verran ”sivussa”. Make taas päätti jäädä -hyvin ansaitulle- lomalle vaelluksen jälkeen ja lähteä kotipuoleen, joten hänkin ajeli yksin. Esa ja Sepe tulivat yhdessä Sepen 22 vuotta hyvin palvelleella (= vain pari kertaa tienposkeen jättäneellä) menopelillä, jota Sepe hoitaa ja vaalii. Huoltoa ja pakkelia, niin kyllä toiset 22 vuotta menevät helposti.
Repsalla matkaa kertyi 485 kilometriä ja aika-arvio taukojen kanssa noin 7 tuntia. Makella 470 km ja 6,5 tuntia. Esalla ja Sepolla 479 km ja runsas 6,5 tuntia.
Sää
NYT kaikkien näiden vaellusreissujen kohokohdaksi, saimme vaeltaa koko lauantain tihkusaateessa. Eli märkiä veijareita koko sakki. Onneksi satoi ”tihuuttamalla”, eikä kaatamalla, joten eipä tuo pahasti haitannut. Askelia joutui varomaan normaalia enemmän. Sunnuntai puolestaan oli mitä mainioin sää vaellukseen.
Majoitus ja ruokailu
Majoitus oli ns. perinteinen vuokramökki. Sateliittikanavia oli reilusti, joten Esakin pääsi opiskelemaan hyvin unohtunutta Saksan kieltä. Onneksi oli ”kuvia” mukana, että pysyi juonessa mukana. Kuivauskaapille tuli kunnolla käyttöä lauantain vesivaelluksen jälkeen. Saunassa oli pehmeät ja hyvät löylyt. Parvi oli matala (lasten kokoa), joten Esa ja Repsa menivät ”kuorsauskoppiin” ja Make sekä Sepe siihen hiljaisempaan koppiin.
Sepe oli ROHKEIN ja kävi muutaman kerran uimassa. Hrrrrrrrrr… Makekin taisi käydä kastamassa? Ainakin varpaat…
Esa oli tilannut Sitruuna-Aurajuusto-Lohta. Olisitte pojat kyllä voineet syödä reilusti, nyt jäi yli. Onneksi meijerimiehen reseptillä tehty pannukakku mansikkahillon ja kermavaahdon kera vielä maistui eli oli meinaan synttärikakun korvike.
Sepen oman maan perunat ja Esan tekemä spagettikastike menivät sulavasti alas kuin myös lohikiusaus seuraavana päivänä. Olutta jäi = hmmmmmmmmm, lonkeroa jäi = hmmmmmmmmmmm eli onko ukot vanhentumassa?
Pojat pitivät Esan valitsemasta valkoviinistä ja punainen ei tarkoituksella VAHVA ollutkaan, kun ei pihviäkään tarjoiltu.
Aamut kyllä aloitimme Sepen keittämällä/hauduttamalla puurolla sekä hänen omista puista keräämistään omenoista tehdyllä omenahillolla. Njam!
Maisemat
UKKO-KOLI on todella jylhä, maisemien osalta. Välillä oli maisemat sumun peitossa, vai oliko silmälasit niin sateesta märät, ettei nähnyt kauas.
Kuva sopii Esalle, sillä äiti Karjalasta ja koiran nimi on Ruusu.
Kommellukset / Erityiset muistelot
Seppo luottaa edelleen perinteiseen kompassiin ja Maken GPS saa kuulemma ”tappotuomion” tämän reissun jälkeen, uutta teknologiaa kehiin -please. Repsa olikin jo aikaansa edellä uudella koneella, vaan kartat loppuivat just ikävästi kesken, että koeajot jää seuraavaan reissuun.
Varsinaisia kommelluksia emme saaneet aikaiseksi, sukkeluudet ja huulet lentävät kuten ennenkin.
Vuosi 2008 oli Esalle ISO muutoksen vuosi työelämän suhteen ja jätkät tulivat omalla henkilökohtaisella tavalla tukemaan Esaa. Näin jälkikäteen ajatellen, kyllä Esalla menee TOSI hyvin, kun on 3 näin hyvää ystävää!
Sepe oli päättänyt tehdä edellisen Isojärven matkan jälkeen porukalle kiertopalkinnon. Juustohöylään oli kaiverrettu kaikkien tähän mennessä käytyjen retkipaikkojen nimet. Palkinto luovutetaan aina seuraavalle järjestelijälle ja nyt sen sai Repsa, jonka vuoro on ensi vuonna kaivertaa (kaiverruttaa) tulevan paikan nimi. Maken GPS:ään tallentui kokonaismatkaksi 52,5 kilometriä.
Repsalla oli vielä mukana retkivarustuksessa Esan vuonna 2004 lahjoittama päähine, tätä on perinteisesti pidetty patikoinnissa, kun kelit sallivat. Esa harmitteli, että oli pyöräretkellä hukannut omansa. Oli tosin ostanut lähes samanlaisen, mutta eihän se mukaan tullut, niinkuin ei ”se kotiin hukattu kamerakaan”.
Kaatumistilasto ja Terveys
Kolilla Esa kaatui ensin Ukko-Kolin jylhissä maisemissa, ei haavereita kuitenkaan. Tästä intoutuneena Make pisti paremmaksi ja kaatui kaksi kertaa. Toisen kaatumisen ukemit olivat suosionosoitusten arvoinen, niin pehmeää ja sulavaa oli hänen liikehdintänsä. ”Ennen oltiin nuoria ja notkeita, nyt enää notkeita” sutkaus löysi paikkansa.
Make johtaa kokonaiskaatumistilastoa 3 kaatumista, Esa 2 kaatumista, Sepe 1 kaatuminen ja Repsa pyöreä nolla.
Kaikki olivat perusterveitä, mitä nyt normaalit aikuisten miesten vaivat kuten korkeat kolestrolit ja verenpaineet. Esankin kunnossa näkyi, että ”Äijäjumppa” vuoden aikana on hieman parantanut tahtia. Tosin Repsa sanoi, että sun saappaiden pohjat kuluu, kun laahaat niitä… Kun ei jalka nouse, niin ei nouse…eteenpäin kuitenkin mentiin
Repsalla oli hieman toisen jalan polvessa kipuja, mutta sitkeästi sissi marssi eteenpäin…