Urjalan nuorisosoittokuntahistoria osa-2

Muistelot on kirjoittanut Mirjam Lankinen
(tekstien muokkaus tänne sivustolle Esa Lahtomaa)

Harjoitukset ja soittokunnan laajentuminen

Yhteiskoulun musiikkitunnit olivat ensiarvoisen tärkeitä yleisen musiikkikasvatuksen, musiikin alkeiden ja -teorian opetuksessa. Harjoituksiin kokoonnuttiin 2 kertaa viikossa, lisäksi oli runsaasti harjoitustunteja yksittäisille soittajille niin kauan, että orkesterikokoonpanossa soittaminen alkoi sujua. Näitä yhteissoittoharjoituksia oli sitten tilastotietojen mukaan vuosittain lähes 200. Harjoituksia pidettiin paitsi Yhteiskoulussa, niin alkuvuosina Huhdin Rauhanmajassa ja Laukeelassa alkuun kodissamme sekä myöhemmin Vanhainkodin kerhohuoneessa, kunnes uusi Seurakuntakoti vihittiin 4.10.1963 ja Laukeelan ryhmän harjoitukset samoin kuin soittokuntien yhteisharjoitukset voitiin pitää siellä.
Tilastojen mukaan esiintymisiä oli soittokunnan toimintavuosien aikana keskimäärin n. 70-80 kertaa vuodessa.

Soittokunta alkoi heti alkuvaiheessa laajentua myös muihin Urjalan kyliin. Puolimatkan koululla perustettiin Puolimatkan soittokunta, jota johti opettaja Aulis Salmia ja siellä oli n. 10 soittajaa. V.1963 kerhonjohtajakursseilla esitti Heikki Mattila pyynnön, että Halkivahaan perustettaisiin oma soittokunta. Teuron soittokunnalta saatiin ostaa 5 isoa torvea ja seurakunnan määrärahalla Turun Rautatieläisten soittokunnan kaikki torvet ja lisäksi vanhemmat ostivat lapsilleen myös pienempiä soittimia.

30.11.1963 perustettiin Halkivahan soittokunta, 20 soittajaa, joista 2 oli tyttöjä. Tämä soittokunta harjoitteli Halkivahan seurojen talossa, jonka lämmityksestä soittajien vanhemmat olivat lupautuivat huolehtimaan. Tämän soittokunnan ensiesiintyminen oli Halkivahassa yhdessä kirkkokuoron kanssa 21.5.1964. Laukeelan soittokuntaan oli liittynyt myös 3 tyttöä ja he esiintyivät ensimmäisen kerran soittokunnan kevätjuhlassa Seurakuntatalolla 19.4.1964.

Nuutajärven Lasitehdas ja Välkkilän Nuorisoseura olivat lahjoittaneet myös torvia ja niin Nuutajärvelläkin toimi soittokunta, jota johti opettaja Heikki Eskola ja sielläkin soittajana 1 tyttö. V. 1965 Nuutajärven soittokunta liittyi osaksi Urjalan Nuorisosoittokuntaa, joksi nimi oli nyt muutettu. Mitään ikärajaa soittokunnassa ei ollut, niinpä nuorin soittajista oli aloittaessaan
7-vuotias ja vanhin (Puolimatkan soittokunnassa) 60-vuotias. Soittokunnan 5-vuotisjuhlassa 28.11.1965 oli esiintyvän A-ryhmän koko 40 ja B–ryhmän kanssa yhdistettynä 70, lisäksi lukematon määrä C-soittajia, tyttöjä ja poikia yleisön joukossa. Juhlassa jaettiin alusta asti mukana olleille 16 soittajalle Poikien Keskuksen 5-v. merkit.

Soittokunnan ylläpito, varsinkin näin suuren, vaati myös varallisuutta. Siinä oli ensiarvoisena seurakunnalta myönnetty määräraha, jolla voitiin maksaa nuottien hankinnat ja vanhojen soittimien korjaukset ja huolto sekä hankkia myös uusia soittimia. Yhteiskoululta saatiin varoja myös jonkin verran ja lisäksi kunta avusti soittokuntaa, mutta erityisen tärkeää oli vanhempien tuki. Hyvin suuri osa soittimista oli soittajien omia, heidän vanhempiensa ostamia. Nuottien hankinnoissa kuitenkin säästettiin, kun soittajat kopioivat ne omiin nuottivihkoihinsa. Tämä vei kuitenkin aina suuren osan harjoitusajasta.

Soittokunta järjesti säännöllisesti kaksi omaa konserttia vuosittain, samoin yhteiskonsertit vuosittain kirkkokuoron kanssa Adventtina ja Pääsiäisen aikaan. Konserteista saatiin näin lipputuloja. Vanhempien tuella järjestettiin myyjäiset ja arpajaiset pari kertaa vuodessa. Kirkosta ja seurakunnan tilaisuuksista saatiin usein myös kolehtituloja. Lisäksi oli tuloja niistä esiintymisistä, joita tehtiin naapuriseurakuntien, yhdistysten ja seurojen pyynnöstä Urjalan ulkopuolelle. Esiintymispyyntöjä tulikin paljon, joskus jopa liikaakin, niin että kaikkia ei voitu täyttää.

Rahalahjoituksiakin saatiin vuosittain jonkin verran. Soittokunnalla oli oma tili, jolle kertyneet esiintymispalkkiot sekä muut tulot kerättiin ja käytettiin sitten virkistys- ja esiintymismatkoihin, joita muutamia ehdittiin tehdä kotimaassa ja myös ulkomailla. Soittajat maksoivat näistä matkoista vain pienen osallistumismaksun. Matkoille olivat merkittäviä kaikki ne elintarvikelahjoitukset, joita saimme paikallisista liikkeistä ja myös yksityisiltä, jolloin olimme melkeinpä omavaraisia. Toivo Lankisen periaatteena oli, että soittajalla piti olla matkoilla myös säännöllinen ja terveellinen ateria pari kertaa päivässä, tarpeellinen määrä mehua tai vettä janoon ja mahdollisimman säännölliset yöunet. Soittaminen torvilla on raskasta ja ilman näitä eivät esiintymiset onnistu.

Vanhempainneuvosto: Soittokunnan sekä sen johtajan apuna ja voimavarana ovat koko sen toimintakauden olleet soittajien vanhemmat. Heitä on kiittäminen siitä, että he ovat rahallisesti ja ajallisesti tukeneet tätä lastensa harrastusta hankkimalla heille soittimia, kuljettaneet soittajia harjoitus- ja esiintymispaikkoihin sekä lisäksi auttaneet soittokunnan omien juhlien ja konserttien järjestämisessä ja tarjoiluissa. Toivo Lankinen kirjoittikin eräässä lehtikirjoituksessa: ”Suuri ilo on siitä, että tyttöjen ja poikien vanhemmat ovat toiminnan tukena ja näin asia on yhteinen. Suurta vielä on se, että voimme rakentaa kaiken Jumalan sanan varaan; Hän on se, joka työtämme vie eteenpäin.” Samalla hän kiitti muitakin seurakuntalaisia, sillä ilman heidän tukeaan soittokunnan toiminta olisi paljon suppeampaa.

V. 1967 alussa päätettiin, että annetaan myös nimet tälle vanhempain neuvostolle: Halkivaha: Esko Törmä ja Jaakko Mattila, Huhti: Urpo Laaksonen Olavi Nummenmaa ja Harri Saha, Kolu: Simo Laitinen ja Martti Sten, Laukeela: Kalle Jaakkola, Tyyne Hämäläinen, Onni Kohijoki, Mirjam Lankinen ja Mirjam Malin, Nuutajärvi: Erkki Aaltonen ja Einar Sikander. Seurakunnan edustajiksi toimikuntaan valittiin kirkkoherra Aarne Arjanheimo ja talousneuvos Tatu Muurinen. Itseoikeutettuina toimikuntaan kuuluivat tirehtööri Toivo Lankinen ja opettaja Heikki Eskola.

Nummelassa 12.09.2017

Mirjam Lankinen