Urjalan nuorisosoittokuntahistoria osa-6

Muistelot on kirjoittanut Mirjam Lankinen
(tekstien muokkaus tänne sivustolle Esa Lahtomaa)

1.- 16.6.1967 Euroopan matka: Kaksi vuotta oli taas koottu rahaa säästöön ja voitiin lähteä matkalle, nyt vähän laajemmalle. Konserttiohjelmia oli harjoiteltu kaksi, toinen kirkkokonserttia varten ja toinen puistokonsertteja tai muita tilaisuuksia varten.

Poikien Keskus järjesti kaksi uutta kohdetta, toinen oli yhteistyön alkamiseksi Suomen Poikien Keskusta vastaavien järjestöjen Britannian Kansanyhteisön Boys’ Brigade ja Girls Brigade ja toinen Kööpenhaminan Tivolin ohjelmajohtaja.

Piispa Erkki Kansanaho, joka tutustui poikiin Ilonpisaran 10-v. juhlissa, halusi lähettää tervehdyksen kaikille niille merimiesasemille, joilla tulisimme käymään. Ennen matkaa saimme tämän tervehdyksen kirjoitettuna ja se myös luettiin jokaisessa Merimieskirkko-tapahtumassa.

Matkaan lähti 44 henkilöä ja edessä oli 16 vrk. kestävä matka, joten autoon pakattiin vastaava määrä tarvikkeita. Toivo Lankisen lisäksi huoltajina toimivat Ake Lehti, Mirjam Lankinen ja Anna-Liisa Pietilä. Linja-auto oli Mirjamin isän ja kuljettajana Mauno Rindell.

Lähtö oli Turusta Nordteljeen, josta vastassa ollut TT. Juhani Rekola ohjasi meidät Åkesbergan koululle. Siellä tapasimme paikallisia nuoria, oli lyhyt ohjelmallinen ilta ja pääsimme nukkumaan lähistöllä olevaan vanhaan huvilaan. Aammulla menimme aamiaiselle ja koulun aamuhartauteen, jossa Ake Lehti esitteli soittokunnan, joka sitten soitti siellä.

Sieltä lähdimme eteenpäin Tukholman kautta kohteena Borås, jossa asui paljon suomalaisia ja myös sotapakolaisina sinne muuttaneita inkeriläisiä. Paikallinen Suomi-seura ja pastori Juhani Rantanen olivat järjestäneet kirkkoillan Garl Gustafin seurakuntatalossa.

Matkamme jatkui Kööpenhaminaan ja Tivoliin, jossa oli sovittu konsertti Tivolin keskellä olevalla esiintymislavalla ja sen jälkeen soittajat saivat ilmaiset liput tivolin kaikkiin välineisiin.

Hampurin merimieskirkolla oli 4.6. kutsuvieraille, merimiehille ja Hampurissa asuville suomalaisille järjestetty Mannerheimin muistojuhla, jossa soittokunta huolehti musiikista. Siellä eräs kutsuvieras pyysi soittokuntaa seuraavana päivänä matkalla Kölniin pysähtymään myös Hannoverissa. Hän tilasi ulkoilmakonsertin Hannoverin Mart-kirkon eteen, sillä siellä oli juuri meneillään Luterilaisen Maailmanliiton Konferenssi. Näin tapahtui ja olimme lisäksi siellä Tuomiokapitulissa nauttimassa borsch-keittoa ja muita herkkuja. Saksan kielen tulkin tehtäviä hoiti Markku Laaksonen.

Illaksi leiriydyimme Kölniin kaupungin keskustaan Rhein-joen rannalle ja seuraavana päivänä tutustuimme Kölnin Tuomiokirkkoon. Kölnistä matka jatkui maisemia katsellen kohti Calais’ia Belgian kautta. Koska laiva lähti vasta klo 12.00, kulutimme aikaa paistamalla lettuja. Jokainen paistoi niin paljon kuin jaksoi syödä.

Enterprise-nimisellä laivalla menimme Doveriin, valkoisten liitukallioiden ympäröimään satamaan. Sieltä tien vasenta puolta ajaen kohti Lontoon Merimieskirkkoa, joka oli hyvin vaikea löytää alueen runsaiden rakennustöiden takia. Näimmekin kirkon, mutta ajoväylä vei meidät tunneliin Thamesin alle ja vieläpä väärälle ajokaistalle (se oli tarkoitettu pienille ajoneuvoille) ja vastaan tuleva liikenne oli raivostunutta raskasta liikennettä. Selvisimme kuitenkin ja poliisin avulla löysimme Merimieskirkon, jossa seuraavien kolmen päivän aikana oli useampia tilaisuuksia Lontoon suomalaisille. Tulkkeina olivat Englannissa soittokunnan omat pojat Pekka Mattila ja Esa Rintamäki.

Tutustuimme Lontoon nähtävyyksiin Merimieskirkon assistentin Kallen johdolla ja hänen avullaan löysimme myös Boys’ ja Girls’ Brigaden päämajat. Siellä soittokunta piti pitkän konsertin ja iltaa jatkettiin yhdessä paikallisten kanssa seurustellen (varusteita vaihtaen). Postin hitauden takia saimme kartan ja tarkat ohjeet tästä tilaisuudesta vasta kotiin palattuamme.

Moottoripyöräpoliisin avulla löysimme myös joka päivä majapaikkamme, joka oli 30 km. päässä Lontoon keskustasta, Grange Farm Camping and Sports Centre Chigwell, Boys’ Brigade maksoi meidän laskumme. Poliisit ihastuivat iltaisin meidän näkkileipäämme ja savustettuun sian sivuun.

Lontoosta lähdettyämme halusimme käydä vielä Pariisissa, koska olimme jo niin lähellä. Tien varrella sinne ajaessamme huomasimme Normandian alueella suuren hautausmaan, jossa pysähdyimme ottamaan selvää, mikä se oli – valtava alue täynnä valkoisia ristejä, nurmikko ristien ympärillä hyvin hoidettu. Saimme selville, että se oli Normandian maihinnousussa
II-maailmansodassa kuolleiden amerikkalaisten sotilaiden hautausmaa. Ristejä oli tuhansia, olimme järkyttyneitä. Pariisissa ei ollut mitään meille järjestettyä tilaisuutta, mutta oli kuitenkin ex-tempore soittoa Eiffel- tornin juurella, kävimme Eiffel-tornissa ihailemassa Pariisin näköaloja, tutustuimme kaupunkiin ja yövyimme Campingissa Seinen rannalla.

Seuraava yöpymispaikka oli Belgian Mons, jossa leirintäalueen johtaja soitostamme ihastuneena toi meille aamulla ison pannullisen hyvää kahvia ja pieniä Monsin tunnuksia, keraamiikka-apinoita. Sieltä ajoimme Brysselin kautta Antverpeniin Merimieskirkolle, siellä oli kirkkotilaisuus ja sen jälkeen puistokonsertti Antverpenin Eläintarhassa. Konserttia oli Seppo Karttunen mainostanut hyvin, joten yleisöä siellä oli valtavasti.

Seuraavaksi oli vuorossa Rotterdamin Merimieskirkko, vastassa pastori Arvi Matikainen. Sielläkin oli ulkoilmakonsertti kaupungin konserttitalon edessä ja kirkkoilta illalla merimiesasemalla. Rotterdam oli viimeinen virallinen esiintymispaikka tällä matkalla.

Hampurissa poikkesimme vielä ostoksilla ja Kööpenhaminassa pistäydyimme Akvaariossa. Paluumatka sujui kauniin sään ansiosta hyvin ja laivan kannella soi melkein koko matkan. Turkuun saavuttuamme poikkesimme vielä Mynämäessä. Siellä oli Maatalousnäyttely, jonne soittokunnalta oli tilattu kirkkokonsertti illaksi 16.6.1967. Kiitimme taas Taivaan Isää matkamme onnistumisesta.

Nummelassa 12.09.2017

Mirjam Lankinen