Urjalan nuorisosoittokuntahistoria osa-8

Muistelot on kirjoittanut Mirjam Lankinen
(tekstien muokkaus tänne sivustolle Esa Lahtomaa)

4. – 9.7.1968 matka Neuvostoliittoon Novgorodiin. Heti kesäkuussa tehdyn Lapin matkan jälkeen tuli Urjalan soittokunnalle pyyntö: Voisitteko osallistua Neuvostoliittoon tehtävään matkaan. Oli kysymys Suomi-Neuvostoliittoseuran ystävyysjuhlasta Novgorodissa. Uusikaupunki oli Novgorodin ystäväkaupunki, mutta sieltä ja muualta Varsinais-Suomesta juhliin lähtevältä ryhmältä puuttui jotain ohjelmaa esittävä ryhmä.

Matkan johtajana toimi toimittaja Ilkka Järvinen, josta tuli sitten myöhemmin Turun kaupunginjohtaja, hän esitti tämän kysymyksen.  Lähtöä harkittiin tarkasti vanhempien kanssa, sillä monia sinne matkustaneita oli vangittu sopimattomien puheidensa ja arvostelujensa vuoksi.  Kutsu kuitenkin hyväksyttiin, se oli siihen aikaan niin harvinainen.

Ilkka Järvinen hoiti kaikki matkan viralliset viisumit ja Urjalan soittokunta oli mukana juhlien kutsuvierasjoukossa. Ohjelmistoon valittiin hengellistä ja suomalaista kansallista musiikkia, mm. Sibeliuksen Finlandia ja Nouskaa kansat (jonka nimeä vähän muutettiin). Matkaan lähti 18 soittajaa, kaikkein kokeneimpia, sekä Toivo ja Mirjam Lankinen ja kvpj. Esko Törmä. Mukaan pakkasimme soittimien ja muiden tavaroiden lisäksi kaiken varalta myös omat keittiö- ja ruokatarvikkeemme.

Bussi, joka oli lähtenyt Turusta otti meidät mukaansa Urjalasta ja menimme Vaalimaan kautta, jossa tulli tutki hyvin tarkkaan kaikki soittimet ja varsinkin nuotit (etsien kiellettyä kirjallisuutta) sekä kaikki evääksi varaamamme hedelmät jouduimme syömään heti tullissa. Lähtö tullissa nopeutui kuitenkin, kun Viipurista tuli virkamiehiä katsomaan, että missä me viivyimme ja tarkastus keskeytyi tähän. Nämä virkamiehet pyysivät anteeksi tullin toimintaa ja toivottivat meidät tervetulleeksi.

Lähdimme sieltä Viipurin ja Leningradin kautta ensin Moskovaan vievälle tielle, joka oli hyvässä kunnossa ja melkeinpä viivasuoraa. Novgorodiin saavuttuamme oli vastassa tervetulleeksi toivottava joukko, joka kukitti meidät joka ainoan ja saimme lisäksi lahjapaketin, jossa oli Novgorodissa olevien vanhojen kauppias-sukujen kirkkojen kuvia. Majoittuminen oli Olhavan joen rannalla oleva retkeilymaja.

Olimme Novgorodin Nuorisolautakunnan järjestämällä kiertoajelulla tutustuen kaupunkiin, sen moniin vanhoihin kauppias-sukujen kirkkoihin, lisäksi kävimme pioneerileirillä, eräässä koulussa ja lasten hoitokodissa, jossa oli päivätyössä olevien vanhempien lapsia ja heidät noudettiin iltaisin kotiin. Mutta siellä oli myös vuorotyössä olevien vanhempien lapsia ja he asuivat viikot hoitokodissa, ainoastaan viikonloput omissa kodeissaan. Meille kerrottiin, että lapset ovat valtion omaisuutta, vuorotyössä olevat vanhemmat eivät jaksa hoitaa pieniä lapsia siten kuin pitäisi, vasta kun lapset kasvavat vanhemmiksi, he saavat olla enemmän kotonaan.

Seuraavana päivänä olivat Ystävyysjuhlien juhlalliset avajaiset Kulttuuripalatsissa ja tutustuminen suureen paikalliseen huonekalutehtaaseen, konsertti siellä n. 1000 työntekijälle ja johtohenkilölle, Tehtaan johtaja, palkittu ”Työn sankari” tarjosi meille juhlapäivällisen.

Lauantaina osallistuimme Kremlin puistossa pidettyyn ulkoilmajuhlaan, jossa myös venäläisten musiikki- ja tanssiryhmien lisäksi soittokunnallamme oli oma ½ -tunnin konsertti. Yleisöä paikalla oli 6000 – 7000 tuhatta ja suosion osoitukset olivat valtavat.  Samana iltana olimme vielä mukana juhlassa, jossa esiintyivät Neuvostoliittolaiset musiikin ja baletin huipputaiteilijat. Suomesta siellä esiintyi Mikko von Deringer.

Paluumatkalla meillä oli parin tunnin tutustumiskierros ja pieni ostoshetki Leningradissa. Viipurissa auton polttoainetankkia täytettäessä soittokunta antoi konsertin Viipurin aseman edessä. Vähitellen siihen kertyi yleisöä valtavasti, läheisissä työpaikoissa olleet keskeyttivät työnsä ja tulivat kuuntelemaan, kerrottiinpa, että junan lähettäminenkin myöhästyi jonkin verran. Soittokunnan esitteli siellä matkan johtajamme Ilkka Järvinen ja yleisönä ollut miliisityhmä tuli kyselemään häneltä soittajien ikää.

Poimin tähän loppuun vielä muutamia lehtiotsikoita noilta vuosilta, niissäkin on erilaisia muistoja mieleentuovia hetkiä:

– 1961 Urjalan ”Torvipojilla” voitokas leirimatka Partaharjulle.

– 1962 Musiikin harrastus elää voimakasta nousukautta Urjalassa.

– 1963 Ei torveen puhaltajia, vaan oikeita soittajia.

– 1965 Urjalan seurakuntapojat soittivat suomalaishäissä Hampurissa.

– 1966 Hartaalla kiitosmielellä vietettiin Itsenäisyyspäivää Urjalassa.

– 1967 Kirkkomusiikki elää uutta nousukauttaan maakunnassamme.

– 1967 Urjalan nuorten Euroopan valloitus.

– 1968 Soittotaito ennen lukutaitoa (perustettiin ”Nappulasoittokunta”.)

– Finlandia kaikui Kremlin puistossa Novgorodissa.

Tässä vielä ote Toivon kollegan ku. Pauli Tastulan kirjeestä lehden välityksellä: Urjalan poikasoittokunta, joka johtajansa tireht. Toivo Lankisen johdolla oli täällä Ikaalisissa meitä tervehtimässä antoi varmaan monelle meille kuuntelijoista ajattelemisen aihetta.

– Musiikin harrastuksella on suuri kasvattava merkitys. Sen aikaansaama tunne-elämyksien avartuminen sekä samalla kasvattava vaikutus henkisesti, älyllisesti ja toiminnallisesti eivät ole väheksyttäviä seikkoja nuorison kasvatuksessa.

– Oli ilo nähdä sitä tarkkaavaisuutta, millä pojat tehtäväänsä paneutuivat. Aivan selvästi huomasi, että he olivat innostuneet asiastaan – musiikista – ​yhdessäolosta – ja tämä luova yhdistävä henki kuvastui varmaan kaikkien läsnäolevien tajuntaan.

Nummelassa 12.09.2017

Mirjam Lankinen